Moraalin vuosi
Talousnerot, pankkiirit, poliitikot, yhteiskunnan ns. eliitti tekee uuden vuoden lupauksia. Onko kyseessä muu kuin tammikuuhun itsestään selvästi kuuluva rituaali? Vai olisiko tämä vuosi poikkeus?
Jos kaikkialla kuulutetaan vuoden aluksi suurta sisäistä muutosta, kannattanee pitää korvat höröllä ja odottaa muutama kuukausi, mitä tuleman pitää. Esimerkkinä otettakoon vuoden 2008 aasi, globaali rahoitusmarkkinasysteemi. Berliinin ja Brandenburgin piispa Wolfgang Huber sätti vuodenvaihteessa holtittomia pankkiireja, joiden tanssi kultaisen vasikan ympärillä sai aikaan maailmanlaajuisen finanssikriisin ja reaalitalouden taantuman. Tanssin on loputtava, piispa soimasi. Tämä raamatullinen varoitus korvissa pankit, välittäjät ja muut finanssihait lähetettiin koteihinsa miettimään vuoden vaihtumista. Ja harjoittelemaan uuden vuoden avaavaa sisäistä kesuuraa.
Deutsche Bankin pääjohtaja Josef Ackermann oli tosin taas kerran vaistonnut ajoissa trendin: Jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista hän kehaisi muuttuneensa ”Sauluksesta Paulukseksi”. Epäselväksi tosin jäi, mitä hän tarkkaan ottaen Uuden testamentin viitteellään tarkoitti: Muuttuiko hän pieneksi (Paulus) kriisin edessä? Entä onko muutos pysyvä? Päteekö se vielä maaliskuussa 09?
Piispa Huber nuhteluineen oli vain yksi esimerkki monista. Yleinen keskustelu Saksassa heristää etusormea. Entinen talousihme – Wirtschaftswunder – odottaa johtajakaartiltaan uutta ihmettä: tällä kertaa moraalista kääntymystä.
Saksan viidenneksi rikkain mies, sukupolvensa nimeä kantava Adolf Merckle (74) päätti kohta uuden vuoden jälkeen läksytykset omalta kohdaltaan. Ratiopharmin ynnä lukuisten muiden yhtiöiden pääjohtaja heittäytyi lähestyvän junan alle kotikaupungissaan. Noin yhdeksän miljardin euron omaisuus oli rahamarkkinakriisin – ja Mercklen osakespekuloinnin – myötä huvennut, perheyhtiö oli pankkien armoilla. Entinen patriarkka, hyväntekijä, sadantuhannen työpaikan takaaja sekä kivenkova kapitalisti valitsi itsemurhan. Kuollut esimerkki siitä, että rahoitussysteemit ja talouden perustat olivat vinoutuneet, luistivat, ohjasivat umpikujaan; näin saattaisi summata tapahtumaa seuranneen keskustelun.
Vuodelle 2009 vaaditaankin pitkää lupauslistaa: lisää tapojen metafysiikkaa, perustavanlaatuista moraalikeskustelua. Selkeätä suunnanvaihtoa talouden suunnannäyttäjiltä. Poliittisia sitoumuksia, valvontaa. Parannusta. Nöyrtymistä.
Päivittäin muistutetaan mediassa, kuinka ahneus on perisynti – ja voitonhimo lähellä ryöstönhalua. Mielenkiintoista havaita, kuinka rahoitusmarkkinoiden kompleksin välineistön analyysi vaihtuu eettisen normiston lähiluvuksi. Ja kuinka vikkelästi uusi vaatimattomuus löytää kannattajia.
Niinpä muutama johtoportaan hahmo luopui kriisivuoden lopulla suurpiirteisesti bonuksistaan (ikään kuin niitä todella olisi voinut kertyä?) ja ryhtyi kertaamaan latinaansa: in medio stat virtus. Kapitalismin legitimointi tapahtuu äkkiä käsitteistöllä, johon kuuluu kohtuullisuus ja yhteinen hyvä. Symbolista touhua – ja tekopyhää?
Kovaääninen kuoro poliitikkoja yli puoluelinjojen toistaa sanomaa: henkseleillä paukuttelun, korruption, lahjustehtailun, veronkavallusten ja yltiöpäisten miljoonabonusten aika on ohi. Moitittavia riittää: pankit, totta kai, mutta myös Deutsche Telekom, Deutsche Post, VW, Siemens – kaikki skandaalien riepottelemia jättejä, jotka ovat toistuvasti antaneet mot:n – mikä-oli-todistettavissa – talouden moraalittomuudesta – tai amoraalisuudesta. Ne kaikki käyvät läpi julkista puhdistautumisprosessia. Hyvä niin.
Tuskin silti toteutuu se uuden vuoden lupaus, että 2009 markkinatalous saadaan säätelyllä kesytettyä ja altruismista tulee myyntivaltti. Mutta lupaus siitä, että poliittinen kasti vaatii Saksassa jatkossakin ”moraalista käännettä”, saattaa toteutuakin. Viidet suurvaalit tänä vuonna puoltavat tätä poikkeusta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Elämme jälkijunassa Saksaankin nähden. USA:n kriisi tulee kahden vuoden viiveellä ja Saksan kriisi vuoden viiveellä, ehkä nopeamminkin. Hallitus on elänyt oikeistohuumassa, kun verotulot ovat kasvaneet ja valtion velkaa on voitu lyhentää. Valitettavasti pääministeri heräsi taantumaan ja lamaan puoli vuotta myöhässä. Teollisuus on nyt kerrankin liikkeellä ajoissa. Se lomauttaa ja irtisanoo päivä päivältä kiihtyvää tahtia. Ehkä Lauri Lylyn ennuste 60 000 työttömästä lisää vuoden loppuun onkin alakantissa. Ennustaja-ukot ja -eukot ovat jo liikkeellä päätellen verkkolehtien kirjoituksista ja teollisuuden ja elinkeinoelämän järjestöjen puheista. Jokainen valaa yhä synkempiä lukemia pöytään.
Hallituksen olisi pitänyt aloittaa elvytystoimet jo puoli vuotta sitten. Oppositio oli kuin olikin oikeassa. Kataisen sadat miljoonat eivät riitä kuin muutaman tuhannen työpaikan luomiseen. Tarvitaan tänä ja ensi vuonna miljardiluokan panostusta valtiolta, ja talkoisiin mukaan yksityiset sijoittamaan ja työeläkeyhtiöiden panostusta. Eduskunta teki aikanaan 20 miljardin virheen antaessaan työeläkeyhtiöille luvan sijoittaa osakkeisiin. Nyt sitä ei kadu varmaan kukaan, mutta eläkeyhtiöt ovat tulleet häntä koipien välissä takaisin kotimarkkinoille.
Muutama vinkki hallitukselle:
- 90-luvun lamassa luotu taitettu eläkeindeksi oli virhe, ja kutisti markkinoita. Nyt on aika korjata se ansiotasoindeksiksi ja antaa eläkeläisille ostovoimaa. Se koituu heti markkinoiden hyväksi.
- Dieselien käyttövoimaverosta tulee luopua ja kattaa aukko korottamalla dieselin hinta 95-bensan kanssa samaan hintaan. Päästöveroa tulee aikaistaa puolella vuodella heinäkuun 09 alkuun.
- Työeläkeläisille kompensaatio menetetyistä vuosista. Olemme jäljessä palkkaindeksistä yli 40 prosenttia sitten vuoden 1995. Tämä ei maksa valtiolle mitään, ja luo markkinoille hyvän piristysruiskeen. Työeläkerahastot kestävät kyllä kompensaation. Ne ovat lihoneet 7,5 prosentin vauhtia, kun eläkkeiden korotuksiin on mennyt vajaa prosentti. Rahastot ovat tälläkin hetkellä yli kolme kertaa valtion budjetin suuruiset. Suuri osa suurista ikäluokista on jo eläkkeellä.
- Oletetusta eliniästä ja sen vähennyksestä tulee luopua. On väärin rangaista tulevia sukupolvia, kun rahastoissa on varaa maksaa eläkkeet normaalisti.
- Äänestäjät puhuvat puolestaan seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja toivottavasti muistavat kahden hallituskauden tekoset. Ennusteiden mukaan hallituspuolueet eivät voita vaaleissa. Eläkeläisten on syytä äänestää eläkeläisiä eduskuntaan. Meissä, 1,4 miljoonassa eläkeläisessa on vielä vireyttä ja voimaa.
www.senioripuolue.fi
[orig. lauantai, huhtikuu 14, 2007]
Markkinatalouden kärsä- ja värilliset hulluusjuhlat
[ ... tutkijat ovat löytäneet nykyihmisille yhteenkuuluvuutta ja joukkohenkeä markkinatalouden kilpailuviettisestä kulutukseen houkuttelemisesta - kuluttajat joukkomanipuloivat toisiaan ostamaan sellaistakin, mitä ei ollut tarkoitus hankkia ... ]
Pari kertaa vuodessa eräs tavarataloketju kirjaintunnuksensa alta lanseeraa kärsämarkkinat äänitrumpetisoiden merkin, että on aika rynnätä notkuvien tarjouslaarien kimppuun. Myöskin pari kertaa vuodessa tunnettu tavaratalo iskostaa mieliin värillistä hulluutta joukkovoimailmiönä rynnätä alennustuotteiden sekaan - näistä ominaisuuksista tutkijoiden mukaan syntyy joukkohenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Yhteiskunta toimii kuluttamisella. Jo pienestä pitäen meidät valmennetaan mainonnalla ostamaan kaikkea sellaista, mistä kokisimme iloa, näyttämisen halua, tarpeellisuutta tavarasta ja lopuksi osassa tuotteissa ja palveluissa on sitä välttämättömyyttäkin.
Kaupunkilaistunut kuluttaja on vieraantunut siksi runsaasti jatkuvaluonteisesta työstä, että hänelle on pitänyt keksittämän ajanvietettä. Suureksi ajanvietteeksi kutsutaan myös shoppailemista. Markkina- ja mainosgurut ovat oivaltaneet, että joukkoliikkeet aktivoivat ihmisiä liikkeelle, pitää vain saada innoke. Innokkeeksi riittää aiheutettu huoli, ettei sitä/ niitä riitä kaikille - tästä syntyy ryntäys.
Ihmiset jonottavat puolihintaisia kaukomatkoja tunnetun tavaratalon ovien takana jo kaksi tuntia ennen avausta. Huoli riittämättömyydestä, siis niukkuuden tunnistus on herättänyt kuluttajat ennen normaalia aamukukonlaulantaa. Pelko jäytää mieliä, ... ehdinkö. Odotus palkitaan ja sinnikkäimmät asiakkaat/ kuluttajat saavat matkansa. Joukkovoima teki tehtävänsä - matkalle lähtijät lippuinensa ovat kuin yhtä perhettä ja hotellien nimiä jo pohditaan.
Mielenkiintoiseksi tekee asian tutkijoiden toteamus alennussirkuksien joukkohengestä ja yhteenkuuluvuudesta. Massakuluttaminen, pelko loppumisesta (siis kokonaiseliöstön ikuinen niukkuus) ja samaistusreaktiot synnyttävät urbaaniin kulttuuriin reviiriytymistä, joukkohenkeä ja jakaantumista meihin "fiksummin valinneisiin ja noihin ajattelemattomimpiin". Osaamme harrastuksena erinomaisen hyvin arvioida toisten "älyttömiä" ostoksia ja omia perustellusti hyödyllisiä hankintoja.
Mikä tekee värilliset hulluuspäivät tai kärsämarkkinat meille niin yhdistäviksi? Sen tekee ahneus "halpaan" hintaan. Pelko loppumisesta ja niukkuudesta ajaa eläinkuntaakin jatkuviin ponnisteluihin, koska perustarpeiden löytäminen on jatkuvaa taistelua kilpailuna saannosta. Eläinkunnalla ei kylläkään ole halpuutta, ainoastaan välillä hiukan helpompaa metsästystä.
Täytyy muuten todeta, että esim. tämän kevään kulutuksen ja alennushulluuspäivien ovien takana jonottajat olivat 70-80%:sti naisia (mm. Itäkeskus - Hki) - kotirouvia, vapaapäiväläisiä, mutta yllättävän vähän miehiä, vaikka alennuslaareissa oli myös miehisiä hyödykkeitä työkaluista partavesiin (miehet saattavat käyttää vapaa-aikaansa sitten mm. sohvilla loikoiluun :-). Tutkijoille riittää sarkaa tässä ilmiössä vielä tämän yhteenkuuluvuus- ja joukkohenkeä parodioineen analyysivipraation jälkeenkin.
Kuluttamisen mandra iskee alitajuntaan jo imeväisiässä tahteina, sävelinä, kuvina ja merkkeinä. Meille urbanisoituneille luonnosta vieraantuneille kulutusobjekteille riittää niin kauan vertailevaa ostoskäyttäytymistä, kun ympärillämme oleva luonto jaksaa yhteisiä koko luomakunnan voima- ja raaka-ainevaroja tuottaa 1%:lle elävästä kokonaisbiomassasta, mitä ihmiskunta kaikkinensa edustaa.
[kuivakkaalla huumorilla, mutta vakavuudella kestävän mielellisen ja aineellisen kehityksen puolesta]
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
_____________________________
Kuva 1.
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/441661729/ --- [ DSC_7101.JPG ]
Kuvateksti:
Kattojen alle vietyä kulutusjuhlaa niin värillisinä hulluuspäivinä kuin kärsämarkkinoina - tärkeintä on se, että ostotottumuksia markkinaohjatusti päästää tekemään vapaasti, ilman turhia ulkoisia häirinnän lähteitä. Ainut este kuluttamiselle massiivisissa alennusmyynneissä on toinen kuluttaja, sillä parhaat alelaatikot ovat vähissä ja tavara niukkuuden kukittamaa. Niukkuudessa koko eliökunta on jatkanut vuosimiljoonaista kehitystään - niin myös niukkuuden uhan parhailla aletempuilla hysterisoidaan kuluttajat hankkimaan sellaista, mitä me emme juurikaan tarvitse.
Kuva 2.
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/441661725/ --- [ DSC_7103.JPG ]
Kuvateksti:
Markkinataloudessa on kuumenemisen merkkejä, lämpö on noussut jo järkevän huoneenlämmön yläpuolelle. Nyt on havaittu, että kulutusmandra ja teematempaisupäivät hulluuspäivinä nostavat joukkojen yhteishenkeä ja blokittavat kuluttajia eri kulutusryhmiin. Markkinatalous ohjailee toimiamme innostaen mihin milloinkin, yleensä normaalia elämää tarvitsemattomalle puolelle. Kuvassa nuoriso miettii tarvitseeko vai ei.
"Meissä, 1,4 miljoonassa eläkeläisessa on vielä vireyttä ja voimaa."
Nii'in. Jos tilanne onkin se, että laman aikana työtä ilmaantuu enemmän kuin olisi tekijöitä, niin onhan toki meillä reservissä resursseja. Ja sitä kyllä ilmaantuu, mutta ei varmaan niin raskasta etteikö eläkeläinen jaksaisi sitä tehdä. Sitäpaitsi ihmiset pysyvät henkisesti - ja ruumiillisestikin - paljon virkeämpinä kun on tekemistä.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa tarvitsisi ruveta tekemään jotain. Ongelmana on kuitenkin se, että ei tiedetä tarkkaan, mitä pitäisi ruveta tekemään. Elvytys johtaa sisämarkkinoilla siihen, että elvyttäjävaltio tosiasiassa merkittävässä määrin elvyttää myös kauppakumppanimaitaan, jolloin elvytyksen hyötysuhde on heikko. Näin ollen pitäisi saada myös kauppakumppanimaat elvyttämään, jolloin vastineeksi omalle elvytykselle myös kumppanimaissa saataisiin itsekin nauttia viennin osalta muiden maiden elvytyksestä. Siksi keskustelu Saksan elvytyspaketista on ollut mielenkiinnon kohteena: uskalletaanko Saksassa tehdä tarpeeksi vai säästetäänkö rahaa sekä elvytysrahaa vielä paremman päivän varalle 2010 tai 2011. Kukaan ei ole vielä uskaltanut ennustaa, että 2009 elvytys on riittämätön, vasta 2010 asiat ovat todella huonosti ja että EMU-kriteerit kuristavat liikaa 2011.
Näin ollen näemme, että kun on siirryttävä ohjeiden mukaisesta hallinnoinnista 27 kansallisvaltion johtamiseen, muodostuu ristiriita Euroopan unionin vakauden ja tarvittavan jäsenvaltioiden vakauttamisen kesken: vakaa hallinnointi edellyttää hallinnointia Euroopan unionista, kun taas pelastaminen edellyttää, ei hallinnointia, vaan johtamista jäsenvaltioissa.
Vanha dikotomia managementiin ja leadershipiin on olemassa, mutta tätä eroa ei ole koskaan onnistuttu kääntämään suomen kielelle, jolloin hallinnoinnin ja johtamisen ero ei välity suomalais-ugrilaiseen tajuntaan selvästi, vaan jää konsulttikielen tasolle.
Joka viides kunnallinen rakennus taitaa olla mahdollinen homerakennus. Kunnallisverojen säästämiseksi homesuunnittelua, homerakentamista ja homeisännöintiä on ymmärretty. Valtio näkee rakennusten työterveydellisesti lailliseen kuntoon saattamisen elvytystyömaaksi samoin kuin Itä- ja Pohjois-Suomen rautateiden kunnostamisen. Tämä ei ekonomisteille kelpaa, koska ylläpitävät korjaustoimet tuoksuvat aluepolitiikalta, ja ne on saattanut kirjoittaa Mauri Pekkarisen sulkakynä. Pääministeri Matti Vanhasen keskusteliberaali kokoomuslaisuus alkaa olla siis ideologisesti haasteellinen geenimanipuloitujen ja puhtaaksi viljeltyjen ekonomistien joukossa.
Jos rahaa alkaa olle todella tarjolla, muodostuu tietenkin ottajista pitkä jono, kun jokainen haluaa liikevaihtoa, vähintään välttävän myyntikatteen ja oikeuden elää yrittäjänä, yrityksenä tai yhtymänä, miksi ei myös pörssiyhtiönä ja hyvänä sijoituksena.
Täydellisillä markkinoilla voitto = 0. Kun markkinaa ei ole ja valtio kuntineen simuloi markkinoita, pitäisi tietenkin pyrkiä samaan aikaan toimintojen ylläpitämiseen, mutta voiton vähittäiseen hävittämiseen. Tämä ei ole mahdollista, mikäli tukea ei suunnitella eteenpäin, vaan yleisten julistusten nojalla rapataan niin ahkerasti, että roiskuu sinnekin, minne ei ollut tarkoitus.
Uskoisin, että ennen kuin kunnat ehtivät lataamaan itselleen kertyneitä velvotteita elvytyksen nimissä osittain valtiolle ja ennen kuin maakuntaliitot ja kauppakamarit keksivät turhia väylähankkeita, kannattaisi myös kaikkien muiden tahojen olla aloitteellisia ja syöttää ideoita elvytykseksi. Hyvää olisi myös se, jos elvytyksellä kyettäisiin edistämään rakennemuutosta eli sellaisen - ei aivan kalliin - rakenteen muodostumista, josta olisi hyötyä myös tulevaisuudessa.
Elvytysthän Maynard Keynesin mukaan on vaikka sitä, että palkataan yksi työntekijä luomaan ojaa ja toinen työntekijä, entinen työtön hänkin, luomaan juuri avoimeksi luotu oja umpeen: kumpikin saa palkkaa ja kummallakin on ostovoimaa. Näin ollen julkisnen kysyntä luo yksityistä kysyntää ja potkaisee talouden liikkeelle.
Palveluyhteiskunta, jossa oikea työ on automatisoitu ja tietokoneistettu, elää turhasta kulutuksesta. Ellei turhan kulutuksen tukemiseksi ole rahaa, talous romahtaa ja monet menettävät mahdollisuutensa elää säätynsä, ahkeruutensa, koulutustasonsa ja muiden oletettujen kykyjensä mukaisesti: elämästä tulee itseään suurempi pettymys.
Hyvää elvytystä lienee 1990-luvun tapaan panaa korot miltei nollaan Japanin tapaan. Japanissa on vuosia tyydytty kypsän yhteiskunnan matalaan, miltei nollakasvuun, vaikka vieressä kehittymätön, mutta voimakkaasti kehittyvä Kiina on nauttinut yli 10%:n vuotuiskasvuluvuista.
Ehkä kauheinta, mitä voisi tapahtua, olisi Kiinan ajautuminen nollakasvuun tai taantumaan. Se olisi maailmanrauhan ja ihmisoikeuksien samoin kuin Taiwanin itsenäisyyden kannalta melkoinen haaste. Miten Kiinan kommunistinen puolue kykenisi satojen miljoonien työttömien tapauksessa vastaamaan, ei toki mistään kansanvallasta eikä yksilöllisyydestä, vaan länsimaisten eläkeläisten eläkevarojen sijoittamisen vuoksi "vakaudesta", joka Suomessakin edellyttää sitä, mistä pääministeri mainitsi eli sitä, että äänestämällä ei voi vaikuttaa, ei muuhunkaan kuin rasistisen ja muukalaisvastaisen lainsäädännön aikaansaamiseen Suomessa, joka eristäisi Suomen Euroopan unionin sisämarkkinan pakolais- ja siirtolaisvirroista tehokkaammin kuin outo kieli ja hankala sijainti Venäjän rajalla Suomenlahden ja Pohjanlahden takana.
Pitäisikö hyvinvoinnin perustaksi nostaa iskulause:"Äänestämällä et voi vaikuttaa - ja hyvä niin, koska naapurisikaan ei voi äänestää etujensa puolesta sinua vastaan tehokkaasti."
[orig. tiistai, elokuu 21, 2007]
(Uutisointia on ympäri maailmaa ravistellut pörssien vuoristorata, niin markkinatalouden mekassa USA:ssa kuin maailman tehtaassa Kiinassa)
[ ... lehti-ihmisiä on syyllistetty hauskasti sopuleiksi, seurailevat tosiaan. Pörssikursseja voidaan rinnastaa lihahyytelöön - kun neppaat sitä, alkaa hiljalleen koko pala tytisemään ja seurauksena on ketjureaktio, kunnes koko aladoopipala "hyllyy" ja tutisee ... ]
Maapallon maailmantehdas Kiina on imenyt investointeja kiihtyvästi yli 20 vuotta. Kiina on työllistänyt yli 150 miljoonaa maaseudun miestä ja naista, tehden osasta heistä keskiluokkaisia kaupunkeihin. Kiina on myös kasvattanut uuden superrikkaiden luokan, jotka tekevät businesta yhdellä maailman suurimmista sisämarkkinoista. Molemmista ryhmistä on kasvanut myös sijoittajia - mutta pörssipeli on heille kuitenkin vielä tuntemattomampaa kuin vedonlyönti- ja muut uhkapelit, joihin kiinalaiset ovat hullaantuneita.
Läntinen maailma koki muinoin USA:sta 1930-luvulla alkaneen pörssi- ja talouslaman, joka syöksi silloisen "vapaan maailman" jyrkänteelle vailla vertaa (tosin silloinen Kiina ei niistä värinöistä juuri hytkynyt - oli likimain suljettu systeemi). Suomi koki hyytelöteorian väristyksen - kuin perhosen siiven iskun aloittamana rajuilmana noin 1990 ja uudelleen pienoiskoossa 2000. Kaikissa kolmessa tapauksessa kyseessä oli liikkeelle lähtenyt sopuliefekti ilman tämän projisoitua ennustetta ja ennalta sijoitettua parametria pelkokertoimesta ( HS/2.s - Kolumni - Antti Blåfield/ 19.8).
Ihminen innostuu helpon kikkailurahan ilmaantuessa horisonttiin. Tällöin alkaa kiire: sijoita, osta, myy - lisää ja lisää, horisontti karkaa. On alkanut peli, on oikeastaan alkanut ahneuden uhkapeli. Valtamerellä olemme huomanneet, että horisonttia emme saavuta ikinä. Kosmologiassa tunnemme ilmiön nimeltä tapahtumahorisontti. Musta aukko on kaiken kaivo tapahtumahorisontissa; sinne imeytyy materia ja energia - sinne imeytyy myös toive loputtomasta voitosta ja kasvusta.
Pörssimaailman tapahtumahorisontti on lama, jolloin kaikki se tavoiteltava "uppoaa" tapahtumahorisontin taakse, ilman paluuta - olemme saaneet tällöin seuraksemme tappion, feedback ´in - takapotkun tytinästä, joka kohtasi mahdottomuutensa. Pelasimme pelin liian pitkälle, niukkuudesta ei riitä kaikille ja kaikki eivät voi olla rikkaita tai tulla rikkaiksi. Joku häviää aina, ja yleensä se on tavallinen kansa. Hamuaminen on kuin elämän peli, koetamme saada enemmän, helpommin ja mukavammin. Juuri nyt tämä hamuamisen peli koskee suurempaa määrää ihmisiä, markkinakuluttajia, kuin koskaan aiemmin. Olikin kaukonäköistä ottaa valtion budjettikäsittelyssä yksi kokonainen päivä yleisen taloustilanteen pohtimiseen!
Kiinassa länsimallinen pörssipeli on uutta miltei kaikille. Kiinalaiset ovat pelikansaa, ja ottavat sen tosissaan. On erittäin todennäköistä, että kokeileva ihminen "uppoaa" aladoopin eli tytinän pauloihin; kun rikkaus kasvaa, niin kaikki haluavat päästä siitä osalliseksi. Kiinassa tullee käymään samoin kuin meilläkin. Liika innostus tarttuu ja kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät mukaan. Summat kasvavat kasvamistaan.
Aina jostain ilmaantuu se yhtälön kummallinen parametri, joka pysäyttää systeemin. Pörssikurssit pysähtyvät nousustaan aina - loputonta kasvua ei ole olemassakaan. Lisämausteena tässä tämän päivän kasvupelissä on ympäri maailman ulottuva reaaliaikaisuus kuin myös globalisaatio, joka yhdistää pelon ja rahan kanavat. Pelko ja epävarmuus ovat tekijöitä, joita ei voi pukea yhtälöihin. Pelko on tarttuva tauti, jonka leviäminen on kaoottista ja myös eksponentiaalista.
Kiina on kollektivistinen yhteiskunta. Se on täysin riippuvainen henkilöverkostoista, se turvaa perheeseen ja sukuun. Suojautuminen voi levitä uhan ilmaantuessa salamannopeasti. Mitä tekee kansalainen, joka ei ole ennen sijoittanut pörssiin ja kun huhu leviää huomisen laskevista hinnoista? Helppo arvata - se myy ja myy. Seuraus onkin aladoopin tytinää - "kun sormeilet vasenta sivua, niin ei aikaakaan kun oikeakin sivu värisee". On alkamassa Kiinan ensimmäinen länsimaalainen pörssisyöksy ja sen laajenemiskaavat ovat meille ja heille tämän jälkeen suuria tuntemattomia yhtälön osia pelissä, jossa lonkerot ulottuvat koko maapallolle.
Ihmiselo on kaikkialla siniaaltoa, nousuineen ja laskuineen - on vain ajan kysymys, jolloin jossain "perhosen siiven iskun lailla" alkaa muutos (kaaosteoria). Yhtälö on meille arvoitus, koska pelissä on nyt meille muutoinkin suuri arvoitus nimeltä Kiina. Ehkä "paha saa palkkansa" ja ahneus opetuksen unohtuakseen jälleen 10 vuodeksi, kunnes seuraava ravistus alkaa. Elämme ympyrässä, jonka tapahtumatoistot seuraavat toisiaan. Lopulta kuitenkin luonto hoitaa asian päiväjärjestykseen sijoittamalla sen lopullisen parametrin yhtälöön, jota elämänpeliksi kutsumme.
(onhan kovin helppoa aina todeta ja "ennustaa", että sateen jälkeen tulee pouta tai kesän jälkeen talvi, vai onko? --- olemmahan eläneet yhden sateisimmista kesistä ja lumen tulosta ei saata olla täyttä takuuta...)
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Tämän kirjoituksen kantavaa ideaa en kyllä oikein ymmärrä. Poliitikot ja yritysjohtajat puhuvat moraalista. Millä perusteella poliitikot jotain erityistä moraalista ymmärtävät? Ja vaikka ymmärtäisivät, miksi toteuttaisivat sitä? Yritysjohtajat, varsinkin pankkiirit, leikkivät nyt kilttiä poikaa kun ymmärtävät että vähän pitää nöyrtyä jottei veronmaksajia liikaa haittaa että taas käytetään 100 miljardia veronmaksajien rahaa pankkien pelastamiseen.
Julkinen nöyrtyminen on tarpeen. Kuten sanottu, vaikka se olisikin vain symbolinen ele. Ehkäpä tämä paradoksaalinen kanta ei tullut tarpeeksi selkeästi esiin tekstissäni. Epäilen kanssasi, että pankkiirit ym. "leikkivät kilttiä poikaa" - mutta pidän hyvänä, että heidät edes pakotetaan (ts. julkinen valta pakottaa heitä) leikkimään kunnon kansalaista! Moraalisaarnat saavat tulla kirkon, yliopiston tai vaikka poliitikkojen suusta, kunhan tulevat. Jokainen saa päättää, kenen lausumia saarnoja pitää relevantteina ja uskottavina. Ent. kansleri Helmut Schmidt on esim. sekä analysoinut järkevästi rahamarkkinakriisiä -että ottanut moraalisesti kantaa kriisin aiheuttaneeseen ahneuden kulttuuriin. Toivoisin enemmän samanlaatuista, jatkuvaa fundamentaalikritiikkiä - ja uskon uuden vuoden tuovan tarpeeksi uusia huonoja talousuutisia, jotta toiveeni toteutuu.
Jos Suomen elinkeinoelämässä johtaja mokaa kunnolla, hänet irtisanotaan, ja annetaan suuri kultainen kädenpuristus. Seuraavana päivänä johtaja on jo suhteillaan toisessa firmassa johtamassa. Itsemurhia tapahtuu harvoin. Suomalaisten yhtiöiden hallinnon rakenne on kai sellainen, ettei totaalista katastrofia pääse usein syntymään. Viime kuukausina on ollut kaksi totaalista konkurssia. Stromsdahl joutui rahoitusvaikeuksiin ja kassakriisissä ajautui konkurssiin. Syy oli suurimmaksi osaksi ulkoisissa tekijöissä. Kuitu Finland (ent. Säteri) kaatui markkinoiden romahdettua ja raaka-aineen kallistumiseen. Nekin ovat ulkoisia tekijöitä. Suurimmaksi osaksi suomalaisyritykset ovat hyvin hoidettuja. Johtajiemme koulutus on korkeatasoista. Samaa ei voi sanoa markkinoinnin koulutuksesta. Olemme surkeita myynti-inssejä, kun muualta tulevat koulutetut ja sliipatut markkinamiehet.
Adolf Merckle ei ollut mikään tavallinen johtaja vaan oikea pitkäjännitteinen yrittäjä.
Ei hänellä vieläkään ollut taloudellisesti mitään hätää. Uskoisin, että päätöksessä painoi enemmän "kasvojen menetys" hänen viime syksyn epäonistuneen VW-osakkkeen kanssa keinottelun kanssa.
Voittajatyyppien on vaikea niellä tappioita ja 74 vuoden iässä voi voittajatyyppikin ajatella, että aika loppuu ennen kuin tappion saa taas käännettyä voitoksi ja "kasvojen menetyksen" taas korvattua.
Kartuttamishaluiselle porvaristolle tulee ajoittain aristokraattien ominaisuuksia kunniakysymysten knssa. On valitettavaa, että 74-vuotias kunnianhimoinen nuorimies teki tällaisen ratkaisun. Ei VW:n osakkeiden kanssa keinottelu mitään rikollista ole, tuskin moraalitontakaan, ellei asiaa katsota ahtaan paikallisesti...
Kenties Merckle on traaginen hahmo ja "kasvojen menetyksestä" patriarkka luultavasti todella kärsi eniten. Eräässä VW-osakespekulaation jälkeen antamassaan harvinaisessa haastattelussa Merckle valitti, että hänestä oltiin tekemässä ahneen kapitalistin irvikuvaa. Tosiasiassa hänkin oli systeemin uhri - vaikka pelasikin systeemin keinoin. Tosin myös taloudellista uhkapeliä.
Taisinpa joskus 90-luvun alussa kirjoittaa kirjan " Vallan ja rahan moraali".
Omat ylimääräiset kappaleeni käytin myöhemmin uunin lämmityksessä sytykkeinä. Hyviä olivat. Joissain kirjastoissa tuota opusta taitaa vielä olla.
Ei mitään uutta auringon alla. Ei ainakaan ja vallan ja rahan moraalin kohdalla.
Voisit skannata kirjan ja laittaa verkkoon. Missä kirjastoissa kirjaa on? Mikä on sen ISBN? http://www.kirjastot.fi ?
Minulla ei ole skanneria, eikä ainotakaan kappaletta ko. kirjaa. Oulun maakuntakirjastossa ( ? ) ja Lahden pääkirjastossa olen kuullut noita olevan. Olisiko seuraavsta apua:
Tietokanta: HELCAT/Helsinki School of Econ. Library Catalogue
Tekijä(t): Siikala, Pekka.
Nimeke: Vallan ja rahan moraali / Pekka Siikala.
Julkaistu: Nastola : Democenter, 1993.
Lisätietoja: Lisätietoja
Kokoelma: Yleiskokoelma - Main collection
Sijainti: 123
Niteiden lukumäärä: 1 (PAIKALLA 1)
Tila: Saatavana
Pekka, harmi että olit pettynyt kirjasi menestymättömyyteen ja poltit sen tulipesässä.
Kait on kiva olla oikeassa, vaikka vähän myöhässä?
Kirja menestyi ihan mukavasti. Ei valittamista. Kirja eli omassa ajassaan oman aikansa.
Kun se kävi vahnaksi niin loput kappaleet joutivat mainiosti uuniin. Tuota heittoasi että "kait on kiva olla oikeassa, vaikka vähän myöhässä" en oikein ymmärrä.
Eikö niitä olisi voinut lahjoittaa Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan kirjastoille? Kenellä kirjan tekijänoikeudet nyt ovat? Senhän voisi lainata kirjastosta ja skannata verkkoon levitettäväksi.
Käsikirjoitus on kuitenkin edelleen olemassa tekstimuodossa, koska mitään kirjaksi painettavaa ei nykyään tehdä ilman tekstinkäsittelyä.
Tekijänoikeudet ovat minulla. Tuohon aikaan tein kaiken DTP hommana, eli kirja on taitettu Venturalla, versiolla jota ei enää ole, eikä mikään paino sitä vanhaa auki saa.
Sivut tulostin peisteiksi, joista Gummerus kirjan rotaatiossa valmiiksi ajoi. Minulla on yhä sellainen pakkomielle että teen taiton itse. Venturallakin kirjoitin suoraan tekstipohjaan, eli taitoin kirjoittaessani.
Kuten sanoin, kirja oli ajankohtainen 90-luvun alussa. Mitä virkaa sillä tänään olisi. Ei mitään. Satukirjoja en ole tuhonnut, vaan ne olen lahjoittanut lastensairaaloihin ja sairaaloiden lastenosastoille. Sadut eivät vanhene.
Saksassa on sodan jälkeen poltettu todella paljon revisionistisia kirjoja ihan viime vuosiin asti. Kuvaavaa on, että kirjat ovat usein edenneet ennen tätä jo painoon ja jopa joskus kauppooihin asti ja sieltä takavarikoitu.
Sodan jälkeen poltettiin natsituotteiden ohella aika paljon kirjoja kyseenalaisin perustein. Eniten kirjoja taisi palaa Sksaa pommitettaessa.
Janita Hämäläinen kirjoittaa lempeästi: "Päivittäin muistutetaan mediassa, kuinka ahneus on perisynti – ja voitonhimo lähellä ryöstönhalua." Jospa se olisikin koko totuus, mutta kun kriisin takana on suurimittaisen petoksen tai kavalluksen tuntomerkit täyttäviä tekoja, on luisuttu rikoksen puolelle. Kun tekijöitä on tuhansia, heitä ei haluta panna leivättömän pöydän ääreen vaan todetaan pankinjohtajien taitamattomuuttaan ja varomattomuuttaan myöntäneen lainoja ilman kattavaa vakuutta - aivan kuin Suomea 1990 vavisuttaneessa pankkikriisissä.
Erona on se että USA:n asuntolainamarkkina on 12 triljoonaa dollaria ja kiinteistöt arvostettu sekä lainotettu 50 - 100% ylihintaan verrattuna rakennuskustannuksiin. Välittäjän palkkiot, ehkä 5 % kauppahinnasta ja 3 % lainasta, vauhditti kauppaa välittämättä siitä, pystyykö ostaja maksamaan lainansa vai ei. Kun lainakin myytiin edelleen, kukaan ei ollut vastuussa mistään.
Kiinteistön ja lainan välitys, jopa niiden kytkeminen, voidaan luonnehtia rehelliseksi ansiotoiminnaksi. Lainan myöntäminen ilmiselvästi maksukyvyttömälle on siinä rajoilla mutta lainojen paketointi ja myyminen edelleen oli ja on harkittua petosta ja näiden lainapakettien ostaminen eläkerahastoihin tai valtion asuntoluottolaitokseen yhtä harkittua kavallusta, jota bonus- tai muunmerkkiset lahjukset mitä ilmeisimmin siivittivät.
Valtion omistukseen palanneiden asuntoluottopankkien Fannie Mae ja Freddie Mac vastuulla on summasta puolet eli 6 triljoonaa dollaria, mistä 1 - 2 triljoonaa kaatumassa veronmaksajan piikkiin.
Ehkä vielä suurempi kupla on finanssitalojen eri nimillä (bond, certificate, etc.) liikkeelle laskemat yritystodistukset. Ne ovat väärää rahaa koska niitä ei koskaan ollut aikomustakaan lunastaa takaisin muulla kuin toisilla samanlaisilla papereilla. Hallitukset yrittävät estää sen puhkeamista antamalla pääomaa ja takauksia. Kiinassa sellainen olisi ehkä puhkaistu ja muutama tuhat liituraitakaveria rivissä polvillaan, takanaan sotilas, joka antaa kuulan niskaan. Se on ainoa niissä piireissä ymmärrettävä kieli puhua moraalista.
Kun vesi laskee, tulee lika pintaan. Amerikoissa on yksilöity ja viety näyttävästi oikeuteen muutama tapaus, kuten pikkukala Samuel Israel ja lempinimellä Jewish T-Bill tunnettu isompi heimoveli Bernard Madoff. Tässä mittakaavassa julkinen hallinto toimii. Sen sijaan suuret kalat, jotka Wall Streetillä vielä 2007 jakoivat itselleen 30 mrd. dollarin bonukset hyvästä työstä, he ovat kunnian miehiä ja naisia. Yleisen mielipiteen hämäämiseksi luotiin massiivinen tiedotuskampanja maailman laajuisesta talouslamasta. Media tarttui siihen niin perusteellisesti, että hyväkin uutinen, esim. se että ”työllisyys Suomessa oli marraskuussa 2008 parempi kuin vuotta aikaisemmin, tarjoiltiin lisukkeella, ”maailmanlaajuisesta talouslamasta huolimatta”.
Näistä uutisista lama syntyy. Siihen ei ole eikä tarvita aineellista syytä, ei maanjärsitystä, meteoriitin iskua tai kolmatta maailmansotaa, riittää että ihmiset huolestuvat tulevasta ja vähentävät kulutustaan ja investointejaan. Kiitos toimittajille, poliitikoille ja talousasiantuntijoille tästäkin vähästä En ivaile, että kaikki he loisivat lamaa tahallaan. Ei, he vain kilpailevat julkisuudesta sillä, kuka synkimmät ennusteet ja otsikot laatii.
Yllä olevat huomioni pankkimaailman moraalittomuudesta ovat Amerikoista mutta ei se sinne rajoitu. Kun Adolf Merckle teki itsemurhan hävittyään omia rahojaan, hän tunsi olevansa niistä ainakin moraalisessa vastuussa perillisilleen. Tuhannet korkorahastosijoittajat ovat menettäneet suuren osan kotoisten pankkiemme huostaan uskomistaan säästöistä. Artikkelissa HS 14.01.2008 s.B5 rahastonhoitajat hymyilivät todetessaan sijoittajien säikähtäneen. Sopii kyllä, rahastonhoitajat eivät ole juridisessa saati taloudellisessa vastuussa kenellekään eikä mistään - eivätkä tunne käsitettä moraalinen vastuu. Hymyn takana saattaa piillä sekin, että rahastot ovat myös riskihallinnan työkaluja, joihin kaikessa hiljaisuudessa päätyy yritystodistuksia, joista pankille tai muulle salkunhoitajan sydäntä eli kukkaroa lähellä olevalle taholle saattaisi koitua luottotappioita. Esim. Nordean lyhyenkoron rahaston 10 %/v arvonalennus on pahan hajuinen, mutta rahastosijoittaja ei voi muuta kuin nuolla hiljaa haavansa.
Jospa piispa Wolfgang Huber olisi katolinen, hän olisi rippituolissa saattanut saada tietoa ja aihetta sättiä, ei vain holtittomia, vaan peräti kavalia pankkiireja.
Merkel on sanonut, että Saksa tulee aina seisomaan Israelin rinnalla. Miten tällaisesta maasta ja moraalista voidaan puhua samaassa yhteydessä? Koko maa on kuin USA:n ja Israelin käsinukke ja Merkel puhuukin yhtä ilmeettömästi ja kylmästi kuin kgb-Putin.
Tässä linkissä Saksan globaalisti etsintäkuuluttama tiedemies aikoo lähteä Saksaan puolustaakseen sananvapautta ja demokratiaa. Taita vain olla tyhmää ja hyväuskoista:
Vuoden poliisi takavuosilta oli vähän aikaa sitten kuulusteltava. Ennen talousrikoksia tutkineet poliisin lause: "moraali on hyvä vaihtoehto" jäi mieleen.
- Suomessa on tämä puhumattomuuden ongelma. Väärinkäytökset tiedetään ja niistä voisi laittaa ihmiset vastuuseen, mutta tätä ei tehdä. Suomen poliittista systeemiä voi aivan hyvin verrata Italian mafiaan. "mahdollisten kostotoimien pelossa ei tehdä mitään, eikä asioihin puututa, vaan painetaan villaisella."
- jokainen aikuisikäinen tietää työelämästä, yhdistyksistä, kunnallispolitiikasta kymmeniä väärinkäytöksiä, mutta mitään ei tehdä. Muuta kuin maksetaan kiltisti kulut verovaroista ja supistaan saunailloissa.
- Minä tein itselleni lupauksen vuoden alussa. Olen paikallisen ammattiyhdistyksen luottamustoimessa ja meno on hirvittänyt alusta saakka. Ajattelin, että kestän 2 vuoden toimikauteni ja jatkan elämääni. Mutta ikävä kyllä toimikausi onkin kolme vuotta. Nyt vuoden alussa päätin, että tartun heti ensimmäiseen asiaan mistä avautuu mahdollisuus kirjauttaa eriävä mielipide kokouspöytäkirjaan.
- Kirjautan eriävän mielipiteeni perusteluineen ja ajatuksen, että johtokunta on menettänyt toimintakykynsä. Vaadin puheenjohtajalta kirjallista selitystä yhdistyksen varojen käytöstä ja siihen liittyvästä päätöksenteosta. Puheenjohtajan selvitys pitää käsitellä yleisessä kokouksessa ja samalla mittauttaa johtokunnan luottamus.
- Poistun kokouksesta ja pyydän kirjaamaan pöytäkirjaan poistumisajan.
- Vuodan asian jäsenistölle, että tietävät odottaa sitä ja jos tuntuu ettei selvitys etene vuodan asian paikallislehtiin.
- Näillä toimilla saan toivon mukaan mielenrauhani takaisin enkä kärsi enää tunnontuskia kumileimasimena olosta. Eikä tarvitse enää istua tuntikausia kokouksissa, joissa ns. "ennalta sovitut asiat" ujutetaan kokouksen viime hetkinä puolihuolimattomasti muissa asioissa läpi.
Hyvä kirjoitus Hämäläiseltä, kiitos siitä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 25 kommenttia