Saksan lähihistoria meni uusiksi
Kesän alku on mennyt Berliinissä lähinnä retrohengessä: on juhlittu 60 vuotta Liittotasavaltaa, 60 vuotta perustuslakia, 20 vuotta muurin murtumista jne. Samat vanhat naamat pitivät juhlahumupuheita. Musiikki soi.
Kunnes sitten äkkiä kaikki kylmeni. Hyinen kylmän sodan viima alkoi runsas viikko sitten yllättäen puhaltaa läpi Saksan - ja se tuntuu yhä vielä luissa ja ytimissä.
Paljastus oli monille käsittämätön: 2. kesäkuuta 1967 opiskelija-aktivisti Benno Ohnesorgin ampunut länsiberliiniläinen poliisi Karl-Heinz Kurras oli ollut Stasin agentti ja Itä-Saksan kommunistipuolueen SED:n jäsen. Sattumalta Stasi-arkistosta löytynyt todisteaineisto on pommi, joka laukesi 42 vuoden viiveellä.
Persian shaahin vastaisissa mielenosoituksissa surmansa saaneesta Ohnesorgista tuli 60-luvun lopulla radikalisoituvan opiskelijaliikkeen symbolihahmo. Kurrasista tuli puolestaan tämän liikkeen vihaama "fasistipoliisi" - länsisaksalaisen yhteiskunnan mädänneisyyden perikuva. Tästä konstellaatiosta syntyivät terrorijärjesto Punainen armeijakunta eli RAF sekä sen sisarjärjestö "Bewegung 2. Juni" - kesäkuun 2. päivän liike. Lähtölaukaus väkivallan vuosikymmenille.
Monille ns. 68-lukulaisille Kurras-paljastus on saanut aikaan tunteen, että - Hamletin sanoin - "aika on mennyt sijoiltaan". Maailmankuva on säröytynyt, ellei romahtanut. Kysymys "mitä jos olisimme tienneet tämän jo silloin?" puhuttaa. Vastauksia on vähän. Monet viikon mittaan haastattelemistani entisistä aktivisteista pyysivät aikaa sulatellakseen tapahtunutta. Kuten kirjailija Uwe Timm, Benno Ohnesorgin ystävä (mm. "Der Freund und der Fremde") sanoo, "tätä ei olisi ikinä kukaan voinut uskoa todeksi".
Todellisuudessa Karl-Heinz Kurras vakoili Stasille vuodesta 1955 lähtien peitenimellä "Otto Bohl". Asehulluna tunnettu poliisi ansaitsi tuplapalkkaa urkkimalla Länsi-Berliinissä kollegoitaan. Arkistosta löydettyjen dokumenttien perusteella ei voi sanoa, saiko Kurras Stasilta komennon surmata Ohnesorg. Eräät tutkijat eivät tosin pidä tätäkään mahdollisuutta epätodennäköisenä. Kurras oli informoinut Stasia poliisin tulevasta strategiasta Persian shaahin vierailun tiimoilta. Erich Mielken johtama salainen poliisi oli kiinnostunut epävakauttamaan tilannetta Länsi-Berliinissä. Opiskelija-aktivistin surma poliisin luodista jos mikään olisi edistänyt tätä päämäärää.
Kurras itse vapautettiin syytteistä 1967 todisteiden puutteen vuoksi. Tänään hän vaikenee - tai uhkailee kysymyksineen häiritseviä toimittajia.
Paljastusta seuraa historiankirjojen oikominen. Useat muut kysymykset seuraavat vanavedessä: Stasin urkkijoista lännessä tiedettiin - mutta tiedettiinkö tarpeeksi? Haluttiinko tietää? Kuinka tiiviisti Stasi oli soluttautunut Länsi-Berliinin poliisikuntaan? Entä kuinka moni vakooja oli soluttautunut radikalisoituvaan opiskelijaliikkeeseen - ja kuinka varhaisessa vaiheessa?
Manipulaatiota Stasin taholta oli tapahtunut selvästi joka tasolla. Arviolta noin 12 000 länsisaksalaista toimi Stasin ns. "epävirallisina työntekijöinä". Tänään Kurras-paljastuksen tuoma epävarmuus lietsoo uudestaan itä-länsi-keskustelua: muurin murtumisen jälkeen Stasi-arkiston (BstU) avulla tutkittiin lähinnä entisiä DDR-kansalaisia. Länsisaksalaisten Stasi-yhteistyöepäilyt jäivät eräitä poikkeuksia lukuunottamatta jäljittämättä. Äänet ovat taas lisääntyneet vaatimaan kaikkien länsisaksalaisten kansanedustajien, poliitikkojen ja virkamiesten Stasi-suhteiden tutkimista - mutta loppujen lopuksi siihen puuttuu poliittinen tahto.
Kuulostaako tutulta? Kylmän sodan arkistokaapeissa tonkiminen ei miellytä. Ei Saksassa eikä tähän mennessä Suomessakaan, jossa Stasi-yhteistyö kuului tietyissä piireissä arkipäivään. Stasi-arkiston historioitsijat löysivät Kurras-asiakirjat sattuman kaupalta, tutkiessaan jotain aivan muuta. Luultavasti vastaisuudessakin vain sattumaan voi luottaa.

Kommentoi 25 kommenttia