Janita Hämäläinen

Poliittinen järkiavioliitto ohi Saksassa

Jos Saksan liittopäivävaalituloksen haluaa yleistää, niin kenties siten, että määritelmä demokratiasta riitana voitti. Demokratiahan kärsii suuren koalition aikana - tämä käsitys on ainakin julkisuudessa ollut määräävästi esillä. Syynä on selkeiden linjausten puuttuminen: kompromisseille nojaava politiikka ei tarjoa terää eikä särmää. Molempia nähtävästi kaivattiin.

Poliittinen järkiavioliitto SPD:n ja kristillisdemokraattien välillä on siis ohi. Suuri koalitio sai iskun vasten kasvoja, molemmat järkiavioliiton osapuolet menettivät äänestäjiä, sosiaalidemokraatit tosin määrällisesti dramaattisesti enemmän.

146 vuotta vanha SPD, ennen niin ylpeä Willy Brandtin puolue, sai näissä vaaleissa tuntuvasti takkiinsa. Vaalitulos jäi alle 24 prosentin. Tulos on huonoin kuuteenkymmeneen vuoteen sitten liittotasavallan perustamisvuoden 1949.

Kristillisdemokraatitkaan eivät loistaneet tuloksellaan. 34 prosenttia on huonompi tulos kuin vuonna 2005 - liittokansleri Merkel ei innostanut mukavuudenhaluisella vaalikampanjallaan. Liian selkeästi kampanjasta kuulsi läpi, että Merkel oli tyytyväinen vallitsevaan kompromissitilanteeseen. Mutta suuri osa puolueväestä sekä konservatiivisista äänestäjistä ei koskaan kotiutunut poliittiseen keskustaan.

Angela Merkel pysyy liittokanslerina - mutta, ironista kyllä, porvarillisessa enemmistöhallituksessa kristillisdemokraatti Merkel tulee olemaan heikompi kansleri kuin suuren koalition aikana.

Syy siihen ovat liberaalit eli FDP. He lypsivät ääniä etenkin konservatiiveilta. Siitä kieli paras vaalitulos sitten vuoden 1949. Pieni, lähinnä markkinaradikaaleista sekä ns. "hyvin toimeentulevista" koostuva entinen apupuolue onkin yhtäkkiä avainasemassa. Angela Merkelin ajama sosiaalisen markkinataloden linja saattaa uuden valtakonstellaation alla muuttua väkisinkin neoliberaalimpaan suuntaan.

Suurin kysymysmerkki tuleekin olemaan uusi varakansleri ja mitä todennäköisimmin ulkoministeri Guido Westerwelle. Mies kuuluu epäilemättä Saksan värikkäimpiin poliitikkoihin, vaikka monet epäilevätkin hänen sisällöllistä substanssiaan. Liian hyvin ovat muistissa FDP:n hupikampanjat, joilla Westerwelle aikoinaan yritti mobilisoida äänestäjiä. Vielä tänä päivänä monille, jotka muistavat Westerwellen lähinnä keltaisessa "Guidomobil"-bussissa tekemästään sisällöllisesti täysin tyhjästä vuoden 2002 vaalikampanjasta, on äärimmäisen vaikeaa mieltää häntä vakavasti otettavana poliitikkona. Oppositiossa suurisuinen ja verbaalisesti nauruhermoja kutkuttanut Westerwelle on ollut omiaan - entä hallitusvastuussa? Pelkkä ajatuskin saa toimittajat jo päivänä yksi vaalien jälkeen teroittamaan kynänsä tulevaa varten. Täysin toissijainen sensijaan on tosiasia, että Saksa saa kenties maan ensimmäisen avoimesti homoseksuaalin ulkoministerin. Seikka ei ole ollut vaalien alla esillä eikä sitä ole instrumentalisoitu - hyvä niin.

Uusi porvarillinen hallitusparisuhde tulee olemaan hankala Merkelille. Vaalitulos ei anna hänelle oikeutta pokkuroida. Ministerien valinnassa FDP:llä on sanansa sanottavana. Kenties sosiaalidemokraattisin kristillisdemokraatti Merkel tulee vielä ikävöimään entisiä partnereitaan. Viimeksi päivää ennen vaaleja matkallaan Pittsburghin G20-tapaamiseen liittokansleri Merkel ja valtiovarainministeri Peer Steinbrück (SPD) kävivät käsikynkkää harmonisesti kuin vanha aviopari. Heidän yhteinen voimanponnistuksensa finanssikriisin aikana oli todellista tiimityötä.

Entä nyt? Kriisin aikana suuri koalitio on paikallaan, tavattiin sanoa, mutta muussa tapauksessa se on "epäluonteva" konstellaatio. Toivon mukaan "luonteva" konstellaatio toimii yhtä järkevästi, sillä talouskriisin mainingit tuskin ovat vielä laskeneet.

Yhtä kaikki, vaalitulos toi kansan vaatiman selkeyden: Saksan poliittinen kartta meni uusiksi siltä osin, että tasalämpöisessä keskustassa ei tulevina neljänä vuotena enää synny ruuhkaa. Hallituksen ja opposition välillä tulee olemaan kuilu, joka palauttaa maan selkeämmin oikeisto-vasemmisto-akselille. Sosialidemokraattien täytyy puolestaan löytää oppositiopenkillä itsensä uudestaan - kenties jopa vasemmistopuolueen avulla.

Saa nähdä, tuleeko kansa olemaan tyytyväinen vaatimaansa puoluepoliittiseen selkeyteen. Tällä hetkellä selvää on vain, että toimituksissa ympäri maata uusi, riitaisa parlamentti otettaneen kiitollisuudella vastaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

CDU ei kärsinyt tappiota näissä vaaleissa. Tappion kärsi Baijerin CSU, jonka ääniosuus Baijerin vaaleissa on laskenut 1990-luvun alun 60 prosentista lähelle 40 prosenttia. CDU:n ja CSU:n äänet lasketaan yhteen liittopäivävaaleissa. CDU/CSU ja SPD olivat tasavahvoja vuoden 1995 liittopäivävaaleissa. Näissä vaaleissa CDU/CSU:n ääniosuus oli 33,9 prosenttia, SPD:n ääniosuus 23,0 prosenttia. Suuren keskiluokan liikkuvat äänestäjät kyllästyivät Helmut Kohliin ja äänestivät Gerhard Schröderin valtaan vuonna 1998. Näissä vaaleissa keskiluokan liikkuvat äänestäjät suosivat vapaita demokraatteja eli liberaaleja (FDP). CDU/CSU:n ja FDP:n hallituskoalitiolla on pitkät perinteet Saksan liittotasavallan historiassa. Vuodesta 1949 lähtien FDP on ollut oppositiossa vain vuosina 1966-1969 sekä vuosina 1998-2009.
- siis kumpaan ei Merkelillä ole oikeutta: pokkurointiin vai päsmäröintiin?
tässä tuloksessa on tuo linjojen selkiytyminen. Kun lukee tuota Suomen vihreiden selkärangattomasta kiemurtelusta kertovaa uutista, pysyäkö hallituksessa vai ei (lopputuloshan nyt on kaikesta huolimatta kaikille selvä jo aiemman äänestyskäyttäytymisen perusteella mm. Lex Nokian suhteen)... toivoisi meilläkin edes sen verran tiukkoja toimittajia, jotka ajaisivat nämä kaikki pereiaatteensa vallasta myyvät niljakkeet ja egomafian nurkkaan. Turha pohtia journalismin tulevaisuutta, jos ulkomaankommentaattoreiksi valitaan joka postiin vastaavia asiantuntijoita.
. . mielellään vaikka hiukan petraamiseen. Taantuman nimissä on palkkoja ja etuja leikattu. Autotehtaat selvinneet paremmin kuin jenkkien. Teollisuuden kilpailukyky nyt vaarassa nousevan sähkönhinnan vuoksi. Pääosa tuotetaan hiilellä, ydinsähkön osuus "vain" ~8500 MW (Suomen koko kulutus nyt ~9100 MW). Hiljattain otettu käyttöön suuri hiilivoimala ja lisää on tulossa. Tuulen suosiessa Italiaan viedään sähköä langat hehkuen. Hiili- ja ydinvoimaloita ajetaan max vakiokuormalla. E.ON on varutunut rakentamaan vanhimpien - kahta jo puretaan - tilalle uutta y-kapasiteetia. Kattava kaasunjakeluverkko tarvitsisi lisää kaasua Venäjältä. Idän suunnalta tuleva kilpailu vaikeuttaa vientiä - linkki: AUDIA Kaliforniaan ei mene entiseen tahtiin. Eikä jenkkeihin muuallekaan. Saksalla ei ole varaa virheisiin.
On erittäin oleellinen muutos, että Venäjää hännystelevät demarit kärsivät rökäletappion ja saadaan porvarihallitus. Lisää ydinvoimaa Saksaan ja Saksa jyrkästi Venäjän imperialismia vastaan: http://jussina.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/28/onnittelen-saksalaisia/
Hyvin sama, kuin meillä Suomessa on nyt ollut Vanhasen hallitusten aikaan. Ja Saksassa siirrytään siellä perinteiseen "kaksipuolue" järjestelmään.
Kun se sitä vieläkin miehittää!
Niinpä - Saksan vasurit rukoilee jenkkejä jäämään maahan. Meillä patriootit kaihoo takaisn IVYn turvaan. On siinä jotain outoa vastaavuutta.
Ei SAKSA KOHLIN:kaan johdolla halunnut ajautua välirikkoon venäjän kanssa. Saksa on viisastunut paljon ja hyötyy aina taloudellisesti venäjästä ja euroopasta kun sapeliheikit suomalaiset eivät halua sitä tyhmyyttän tehdä. Muistakaa kuinka Ilkka Suominen ryssi kaiken ollessaan vastuu ministerinä.
Ei SAKSA KOHLINkaan johdolla halunnut ajautua välirikkoon USAn kanssa. Kuten taloudellisesti venäjästä ja euroopasta riippuvaiset suomalaiset sapelitantat.
Miehitys päättyi, kun Saksan Liittotasavalta perustettiin vuonna 1949. Saksan liitotasavalta on ollut suvereeni valtio siitä lähtien. DDR perustettiin samaan aikaan. Siellä miehitys päättyi vuonna 1954. Kylmän sodan aikana DDR:ssä oli puoli miljoonaa neuvostoarmeijan sotilasta, 10 000 taistelupanssarivaunua ja neljä ilma-armeijaa. Neuvostoliitto sijoitti keskimatkan ohjuksia DDR:n alueelle DDR:n valtionjohdon tietämättä jo vuonna 1961, ja toisen kerran vuonna 1976, jolloin DDR:n aluelle sijoitettiin hirviömäisiä kolmikärkisiä SS-20 -keskimatkan ohjuksia DDR:n valtionjohdon tietämättä. Kylmän sodan aikana USA:n, Ison-Britannian ja Ranskan oli pidettävä rautaa rajalla Saksan liittotasavallassa. 2000-luvulla niiden joukkojen määrä on alle 10 prosenttia kylmän sodan aikaisten joukkojen määrästä. Suurin tukikohta on Ramstein, USA:n ilmavoimien suurin tukikohta USA:n ulkopuolella.

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja