Poliittinen järkiavioliitto ohi Saksassa

Jos Saksan liittopäivävaalituloksen haluaa yleistää, niin kenties siten, että määritelmä demokratiasta riitana voitti. Demokratiahan kärsii suuren koalition aikana - tämä käsitys on ainakin julkisuudessa ollut määräävästi esillä. Syynä on selkeiden linjausten puuttuminen: kompromisseille nojaava politiikka ei tarjoa terää eikä särmää. Molempia nähtävästi kaivattiin.

Poliittinen järkiavioliitto SPD:n ja kristillisdemokraattien välillä on siis ohi. Suuri koalitio sai iskun vasten kasvoja, molemmat järkiavioliiton osapuolet menettivät äänestäjiä, sosiaalidemokraatit tosin määrällisesti dramaattisesti enemmän.

146 vuotta vanha SPD, ennen niin ylpeä Willy Brandtin puolue, sai näissä vaaleissa tuntuvasti takkiinsa. Vaalitulos jäi alle 24 prosentin. Tulos on huonoin kuuteenkymmeneen vuoteen sitten liittotasavallan perustamisvuoden 1949.

Kristillisdemokraatitkaan eivät loistaneet tuloksellaan. 34 prosenttia on huonompi tulos kuin vuonna 2005 - liittokansleri Merkel ei innostanut mukavuudenhaluisella vaalikampanjallaan. Liian selkeästi kampanjasta kuulsi läpi, että Merkel oli tyytyväinen vallitsevaan kompromissitilanteeseen. Mutta suuri osa puolueväestä sekä konservatiivisista äänestäjistä ei koskaan kotiutunut poliittiseen keskustaan.

Angela Merkel pysyy liittokanslerina - mutta, ironista kyllä, porvarillisessa enemmistöhallituksessa kristillisdemokraatti Merkel tulee olemaan heikompi kansleri kuin suuren koalition aikana.

Syy siihen ovat liberaalit eli FDP. He lypsivät ääniä etenkin konservatiiveilta. Siitä kieli paras vaalitulos sitten vuoden 1949. Pieni, lähinnä markkinaradikaaleista sekä ns. "hyvin toimeentulevista" koostuva entinen apupuolue onkin yhtäkkiä avainasemassa. Angela Merkelin ajama sosiaalisen markkinataloden linja saattaa uuden valtakonstellaation alla muuttua väkisinkin neoliberaalimpaan suuntaan.

Suurin kysymysmerkki tuleekin olemaan uusi varakansleri ja mitä todennäköisimmin ulkoministeri Guido Westerwelle. Mies kuuluu epäilemättä Saksan värikkäimpiin poliitikkoihin, vaikka monet epäilevätkin hänen sisällöllistä substanssiaan. Liian hyvin ovat muistissa FDP:n hupikampanjat, joilla Westerwelle aikoinaan yritti mobilisoida äänestäjiä. Vielä tänä päivänä monille, jotka muistavat Westerwellen lähinnä keltaisessa "Guidomobil"-bussissa tekemästään sisällöllisesti täysin tyhjästä vuoden 2002 vaalikampanjasta, on äärimmäisen vaikeaa mieltää häntä vakavasti otettavana poliitikkona. Oppositiossa suurisuinen ja verbaalisesti nauruhermoja kutkuttanut Westerwelle on ollut omiaan - entä hallitusvastuussa? Pelkkä ajatuskin saa toimittajat jo päivänä yksi vaalien jälkeen teroittamaan kynänsä tulevaa varten. Täysin toissijainen sensijaan on tosiasia, että Saksa saa kenties maan ensimmäisen avoimesti homoseksuaalin ulkoministerin. Seikka ei ole ollut vaalien alla esillä eikä sitä ole instrumentalisoitu - hyvä niin.

Uusi porvarillinen hallitusparisuhde tulee olemaan hankala Merkelille. Vaalitulos ei anna hänelle oikeutta pokkuroida. Ministerien valinnassa FDP:llä on sanansa sanottavana. Kenties sosiaalidemokraattisin kristillisdemokraatti Merkel tulee vielä ikävöimään entisiä partnereitaan. Viimeksi päivää ennen vaaleja matkallaan Pittsburghin G20-tapaamiseen liittokansleri Merkel ja valtiovarainministeri Peer Steinbrück (SPD) kävivät käsikynkkää harmonisesti kuin vanha aviopari. Heidän yhteinen voimanponnistuksensa finanssikriisin aikana oli todellista tiimityötä.

Entä nyt? Kriisin aikana suuri koalitio on paikallaan, tavattiin sanoa, mutta muussa tapauksessa se on "epäluonteva" konstellaatio. Toivon mukaan "luonteva" konstellaatio toimii yhtä järkevästi, sillä talouskriisin mainingit tuskin ovat vielä laskeneet.

Yhtä kaikki, vaalitulos toi kansan vaatiman selkeyden: Saksan poliittinen kartta meni uusiksi siltä osin, että tasalämpöisessä keskustassa ei tulevina neljänä vuotena enää synny ruuhkaa. Hallituksen ja opposition välillä tulee olemaan kuilu, joka palauttaa maan selkeämmin oikeisto-vasemmisto-akselille. Sosialidemokraattien täytyy puolestaan löytää oppositiopenkillä itsensä uudestaan - kenties jopa vasemmistopuolueen avulla.

Saa nähdä, tuleeko kansa olemaan tyytyväinen vaatimaansa puoluepoliittiseen selkeyteen. Tällä hetkellä selvää on vain, että toimituksissa ympäri maata uusi, riitaisa parlamentti otettaneen kiitollisuudella vastaan.